Minä, paljastuksia minusta

Minä on tämän päivän joulukalenterin aihe. Kysyin aamulla Maijalta, mistähän kirjoittaisin seuraavaan eli tähän luukkuun. Maija sanoi: ”sinusta”, joten minäpä kirjoitan nyt ”sinusta” eli minusta, millainen olen luonteeltani, mistä pidän. Mitä harrastan tai teen vapaa-ajalla? Ja ehkä joitain pieniä paljastuksiakin, jos et todella tunne minua…. jutussa paljastuksia epämääräisessä järjestyksessä.

Yllä olevan ja eilen otetun kuvan välillä on aikaa kulunut n. 56 vuotta. Senpä jälkeen tätä maata on taaplattu milloin minnekin suuntaan. Olen ehtinyt asua ja opiskella monella paikkakunnalla, opiskelut mukaan lukien, Pattijoella (joka on nykyään Raahea), Pulkkilassa, Kalajoella, Kempeleessä, Piikkiössä, Lepaalla (Hämeenlinnan lähellä), Tampereella, Ruukissa, Raahessa (keskusta) ja viimeiset yli 20 vuotta olen asunut Kopsassa kotipaikkani lähistöllä omakotitalossa.

Olen ollut kohta 9 vuotta Cambridge Valmentajana. Olen ajanut aiemmin myös taksia ( jonka ratista saattaa minut vieläkin joskus löytää, jos viitsin ajella) ja ollut puutarha- ja erityisopekin. Minun muut työni ja koulutukseni sekä lapsuuden harrastukset voit lukea vanhasta jutusta: Bloggaajan taustaa

 Lempiruokiani

Lempiruokiani ovat kaalilaatikko, jossa paljon sipulia, maksalaatikko sekavihanneksilla, makaronilaatikko, vihannekset kaikissa muodoissa, hernekeitto (parasta suoraan säilykepurkista kylmänä), maito, salaatit, mämmi, joulukinkku, nakit. Lista tietenkin voisi jatkua… kun ruoka on hyvää…. Oon ihan normaali sekaruokainen vaikka oonkin Cambridge Valmentaja.

 Lempi herkut

Tykkään kaikista sokerisista ja rasvaisista herkuista. Erityisesti tykkään suklaasta, laktritsasta, toffeesta, irtokarkeista, salmiakista. Leivonnaisista tykkään mokkapaloista (pitäisköhän tehdä jouluksi???) ja joulutortuista. Lisäksi lämmin pulla kylmällä maidolla on top kolmen joukossa. Eli oikeastaan tähän herkku kohtaan olisi voinut kirjoittaa tooooosi pitkän listan. Joten ei ihme, jos aina välillä pitää tehdä kurinpalautus ja pudottaa joku kilo. Voit lukea lisää minun herkuista vanhasta jutusta Miten sain pidettyä itseni ylipainoisena..

Korkeanpaikan kammo

Minulla on ollut korkeanpaikan kammo niinkauan, kuin muistan. Mutta lapsena, ennen kuin olen osannut kävellä, olen kiivennyt varkain meidän talon katolle ja minut on pitänyt hakea sieltä pois. Olisikohan sieltä peruja kammo korkeita paikkoja kohtaan. Aina kun käyn Tampereella koulutuksissa tai Pentin siskojen luona, käyn Pispalan portailla lenkillä. Ennen uskalsin mennä vain ylöspäin, mutta toissa kesänä uskalsin mennä ensimmäisen kerran portaat alaspäinkin. Se oli itselle iso saavutus.

 Savusauna

Tykkään käydä saunassa. Meillä on sisällä sähkökiuas ja joen rannassa savusauna. Savusauna siirrettiin vanhemmiltani meille yli 20 vuotta sitten. Savusauna oli tärkeämpi kuin autotalli talon rakennuksen jälkeen, joten autotallin rakennus siirtyi muutamalla vuodella sen takia. Oon silloin harjoitellut muurausta, kun saunan kiukaan takus piti muurata. viimeiset kerrokset muurasin kipsi jalassa, kun olin liukastunut töissä ja nyrjäyttänyt nilkan. Onneksi savusaunassa on pimeää ja noki peittää muurauksen, niin kukaan ei näe kuinka ”hienosti” osasin muurata.

Pakkomielteet

Kun liikun lomareissuilla tai muuten jossain päin suomea, niin käyn aina jossakin mahdollisimman korkealla mäellä tai pakallisilla kuntoportailla. Näitä portaita ja ”pikkumäkejä” onkin sitten kertynyt muutaman vuoden aikana useitaki…. Pohjoisen Saana, Pallas, Ylläs Levi ja muutama muu kukkula sielläkin on tullut noustua ylös. Viime kesänä valtasin Helsingin lomareissulla mennessä Vaasan kahdet kuntoportaat ja Helsingin suunnalla Paloheinän ja Malminkartanon portaat. Menoa hidasta vähän maaliskuun kompurointi vain.

 Pitkä lenkki

Pe 18.3.2022 klo 8.30 lähdin pitkälle kävelylenkille. Siitä tulikin sitten vähän suunniteltua pitempi. Olin kotona ma 21.3. klo 16.30. Matkaakin tuli n. 180 km, kun liftasin välillä toisenlaiseen kulkupeliin. Sain kolmannen kulkupelinkin matkalla eli kävelykepit ja taisinpa liikkua välillä sängylläkin ja pyörätuolilla. yms. ja kotiin pääsin taksilla…

Reissu tuli tehtyä ja palasin nilkka nyrjähtäneenä ja sääri- ja pohjeluu oli poikki. Elämäni toinen kipsi oli tullut lenkillä vielä jalkaan ja vähän rautaakin.

No tämä ei kauaa haitannut. Täällä jutussa mainitulla juhannuksen reissulla, kävelin jo Iso-Syötteen huipulle pikku mutkien kautta ja heinäkuussä muutamia pikkuportaita sekä Helsingin ympäri kävely 18km yms. pientä lenkkeilyä. Nytpä onkin jo vähän enempi vauhtia, joten elämä jatkuu pienen hidastuksen jälkeen.

Missä minun mieleni lepää

Metsä on minulle tärkeä paikka jo lapsuudesta asti. Muutama vuosi sitten sain isältäni muutaman hehtaarin metsää. Aikoinaan minulla oli tarkoitus mennä metsä alalle, mutta en päässyt yleisjaksolta ensimmäisen vuoden jälkeen opistoon, niin se sitten jäi. No nyt sitten vanhoilla päivillä olen ollut isäni opissa ja opetellut hoiteleen itse metsiä. Viime kesä jäi väliin sattuneesta syystä, mutta eiköhän raivaukset odota ens kesään. Kun metsässä liikkuu mieli kyllä lepää ja saa olla itsensä kanssa ihan rauhassa…

Lempi lukemiseni ja tv ohjelmani

Luen iltaisin nukkumaan mennessä Aku Ankkoja tai jotain esim liikuntaan liittyviä opuksia.

Koska jalan takia olen joutunut välillä käymään uimahallissa vesikäveleen ja inhoan sitä, kun siellä on kylmää ja tylsää mennä altaan päästä päähän eestaas, niin olen kuunnellut kirjoja. Kirjat on ollut lähinna elämänkertoja yms.

Lukemisen lisäksi teen iltaisin välillä sudokuja ja niihin jään välillä koukkuun.

Telkkarista katson aina aamun ensimmäiset uutiset ja välillä iltauutisetkin.. Juuri muuta en sitten katsokkaan paitsi tunnustan, että katson Salattuja elämiä. Joskus vaan jää jemmaan useampi jakso, niin katosn sitten viikonloppuna nauhalta jos muistan. Nyt taitaa olla pari viikkoa katsomatta. No joulu tulossa, niin eiköhän ehdi katsoa nekin.

Kuvien räpsiminen

Minun yksi lemppari harrastus on kuvien räpsiminen. Otan milloin ja mitä sattuu. Joskus onnistuu hyvin ja joskus ei. Kuvaan mielelläni kasveja sekä ruokia. Minulla on kotona keittiössä ”kuvauspömpeli” jonka sisässä voin kuvata ruokia tai joskus muutakin. Ehkä olet jonkun ruokakuvan nähnytkin täällä minun jutuissa ja somessa. Maija joskus huomauttaa, että ”taasko kuvaat?” Ei enään ymmärrä vissiin mun ”harrastusta”. Kun kuvaus paikka on keittiössä, voi sinne nostaa ruokalautasen ja kuvata. Ei tarvi miettiä sen enempää, kun tulee ahaa elämys, että nyt otetaan kuva.

Ruokien ja kasvien kuvia minulla riittääkin sitten joskus yli oman tarpeenkin. Joitain minun kuvia löytyykin tällä hetkellä One 2 one Dietin eli meidän uudesta Lyhytohjelma oppaasta.

 Haave

Minun yhtenä isona haaveena on päästä Karhunkierroksen Nutsille juoksemaan tai oikeastaan konttaamaan ainakin loppumatka. Matka on 34 km ja siellä on kunnon nousuja ja laskuja. Unelmoin aiemmin, siitä ja ajattelin, että en uskalla, kun siellä on portaita ja noita riippusiltoja.

Toissa kesänä, kun uskalsin Pispalan portaat tulla alas, päätin, että uskallan Karhunkierroksenkin portaisiin ja mäkiin. Niinpä sitten vuosi sitten syksyllä kävin pienen karhunkierroksen useamman kerran ja Valtavaaran sekä muutaman muun ”pikku mäen” Nutsin reitiltä. Viime keväänä en päässyt jalan takia, mutta nyt olisi taas tavoitteena päästä toukokuussa Nutsin polkujuoksu tapahtumaan.

 Blind Chanel fani

Seuraan Blind Chanelin somejuttuja ja muitakin heidän tapahtumia yms. Oon fani tai ainakin melkein… Viime juhannuksena olin Pudasjärvellä heidän keikalla ja ois tarkoitus mennä heti joulun jälkeen Helsinkiin heidän suurimpaan jäähalli keikalle. Ja onpa tullut muuallakin päin suomea mentyä heidän takiaan. Ehkä tuo fanitus liittyy jonkun toisen henkilön fanitukseen kuitenkin….niin oiskohan tämä tällaista pakko fanitusta. Pojilla on kyllä hyvä meininki keikoilla, joten kyllä niitä voi seurailla näin vanhakin täti-ihminen… ja olla fani.

 Lisää harrastuksia, joita kaikki ei ymmärrä

Kauppareissuilla tutkin elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä ja vertailen niitä. Räpsin välillä tuotteista kuvia. Onneksi kukaan ei oo nakannut minua kaupasta vielä pihalle. Saatan tutkia joskus tuntikaupalla, kun sille päälle satun eikä ole kiire. Sieltä saa hyvää aineistoa tänne blogiini. Samalla opin eri tuotteiden kaloreita ja muita ravintotietoja. Ne tiedot ovat tarpeen myös omassa valmennustyössäni laihduttajien kanssa. Ja jos totta puhutaan, niin minua ne kiinostaakin todella paljon.

Luonteeni

Olen rauhallinen, iloinen, positiivinen ainakin omasta mielestä. En ota aina kaikkea niin vakavasti ja olen mielestäni huumorintajuinen. Harvoin suutun tai hermostun. Jos suutun, niin silloin kannattaa olla kaukana. No sitä ei ole tainnut monesti elämäni aikana tapahtua. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä ja olen unelmieni ammatissa.

Ryhmien pitäminen on sitä mistä oikein nautin, vaikka pohjimmiltani olen ujo. Mutta jos saa puhua ja keskustella siitä mistä tietää ja mikä kiinnostaa, niin saatan päästä oikein kunnolla vauhtiin ja innostua vähän liikaakin joskus. Varsinkin jos pitää puhua ravitsemukseen liittyvistä aiheista, jotka on mun lemppareita.

Aikoinaan pidin opettajan työstäni ja opettamisesta. Mutta jos joudun johonkin tilaisuuteen, missä on paljon ihmisiä ja joudun puhumaan jotain muuta kuin työhöni liittyvää, jännitän tosi paljon. Ja olenkin kaiken maailman kokouksissa tai tapahtumissa yleensä hiljaa, jos ei oo pakko puhua.

Minusta löytyy siis minä ja se toinen minä….tilanteesta riippuen ja puhun silloin, kun ”huvittaa” ja jos huvittaa…

Paras aika vuorokaudesta

Paras aika vuorokaudesta on aikainen aamu ja aamulenkit Olipa keli mikä vaan, niin meen lenkille, jos on lenkkipäivä. Kesällä saatan lähteä jo kuuden aikaan, jolloin on mukava kuunnella metsässä linnunlaulua ja katsoa luonnon heräämistä. Talvella lähden vähän myöhemmin yleensä. Koskaan en käy illalla lenkillä.

Pakkanen ei haitta lenkkeilyä, kun vain pukeutuu oikein.

Yksi paljastus vielä liittyen tähän kirjoittamiseen:

En voinut mennä aikoinaan lukioon, koska inhosin ainekirjoitusta. Minulla ei ollut yhtään mielikuvitusta. Enkä koskaan ole oppinut oikein kirjoitussääntöjä enkä varsinkaan yhdyssanoja, niin jos täällä on jotain hölmöä, niin se johtuu vain siitä… Mutta nyt vanhempana kirjoittaminen on ihan mukavaa, kun ei sitä ota liian vakavasti.

Tässäpä oli muutama pikku paljastus minun elämästä ja millainen minä olen. Päätteleppä niistä sitten millainen olen. Mottoni on että kaikki saa olla sellaisia, kuin ovat ja elää niinkuin parhaaksi katsovat. Elämä ei saa olla niin vakavaa eikä tiukkapipoista…

Tässä vielä juttua millainen olin noiden kahden ylimmäisen kuvan välillä n. 20 v sitten.. Kts tästä.

Pääset linkeistä katsomaan lisää tämän vuoden ja aiempien viuosien joulukalentereiden luukkuja…