Maanantai aamun lenkki juhannusviikolla.
Ajattelin käydä pienen kevyen aamulenkin kävelemällä tuttuja polkuja pitkin, koska metsässä oli märkää monen päivän sateiden jälkeen. Lähdin kotoa tuttua viidakkopolkua pitkin, josta pääsee hyvin lähimetsään.
Kuvassa ”viidakkopolku” (Maijan keksimä nimi)
Matkalla reittisuunnitelma muutuikin ja päätin kiertää polulle, jota en ollut tänä vuonna liikkunut ollenkaan. Maisematkin olivat vähän muuttuneet, kun reitille oli kaivettu kevään aikana jotakin linjaa. Jouduin katselemaan minne oikea reitti menee, mutta löytyihän polun pää vielä.
Kun oli satanut reippaasti monta päivää oli polkujen ojat täynnä vettä, jouduin hyppäämään metsän puolelle ja hakemaan parempia ojan ylityspaikkoja. Ylityspaikat löytyivät kunnon ryteiköistä. Samalla sainkin vähän erilaisen lenkin. Ryteikössä sain tasapaino- ja liikkuvuusharjoittelua sekä sykekin nousi hyvin.
Matkanvarrelta löytyi mesimarjan kukkia, joten silmänruokaakin oli… 
Ojien ylitysten jälkeen en malttanut palatakkaan poluille, vaan käveleskelin pitkin metsiä ja ryteikköjä kotia kohti, välillä hypin puiden runkojen yli tasajalkaa yms. ja putosinpa kunnon vesikuoppaankin polvia myöten.
Lenkille lähtiessä en ollut varautunut poikkeamaan polulta märkään metsään, joten vaatetus ei ollut ihan sopiva. Verkkarit oli paksut ja loppumatkasta tuntui etteivät ne pysy jalassa, kun painoivat niin paljon. Jalassa olisi pitänyt olla myös urheilusukat, jotka eivät kerää lenkkareihin niin paljoa vettä kuin tavalliset puuvilla sukat.
Iloista mieltä sain sitten senkin edestä ja lenkistä tuli tehokas monipuolinen treeni ja puolen tunnin sijaan meni reilu tunti.
Outi