Nyt riittää – erään laihduttajantarina
Nyt riittää
Nämä sanat lausuin itselleni yhä useammin viimeisten viiden vuoden aikana, kun vaatekaupassa piti aina vain ostaa isompia ja isompia vaatekokoja. Kun portaiden nousu alkoi rasittaa jo muutaman askeleen jälkeen. Kun nuorempana niin hoikka vartalo alkoi peilissä näyttää tunnistamattomalta.
Nyt riittää; mutta mitä sitten?
Ensin piti käydä pitkä verukkeiden tie. Totta kait ihminen alkaa yli viisikymppisenä lihoa, sillehän ei kukaan voi mitään. No naiset nyt vain lihovat, sille ei voi mitään. Eihän ihminen voi lakata syömästä. Pitää olla kehopositiivinen. Ja kaikki dieetit, nehän ovat pelkkää huijausta ja rahastusta. Ja niin edelleen.
Kun verukkeet oli käytetty, sitten taas tuli todettua: nyt riittää.
Sitten kun oikeasti alkoi riittää, niin otin yhteyttä oman paikkakuntani Cambridge valmentajaan Outi Kolehmaiseen, joka vastasi saman tien tekstarilla, pyhäiltana. Tuli heti sellainen olo, että tässä on tekemisen meininki.
Aloitin 1- tasolta, jossa entiset ruokailusysteemit ajettiin alas ja aloitettiin Cambridge-aterioilla. Ne olivat yllättävän hyviä ja antoivat olon, että näitähän voisi syödä lopun ikäänsä. Mutta onneksi tavallista ruokaakin sai pian syödä. Cambridge-ateriat on suunniteltu siten, että juuri kun johonkin lajiin alkaa kyllästyä, sen saa korvata tavallisella ruoalla. Näin ihmisen ei ole niin helppo jäädä koukkuun Cambridge-aterioiden vaivattomuuteen.
Olin varmaan siinä mielessä helppo tapaus, että missään vaiheessa ei tullut hirvittävää ruoan himoa eikä vihaa siitä että ei saa syödä sitä tai tätä. Ilmeisesti oma suhteeni ruokaan ei ollut niin tunneperäinen kuin se voisi olla. Minulle ei tullut tunnetta, että runsaan syömisen estäminen olisi perusturvallisuuteeni kajoamista.
Viikkojen kuluessa vaatteet alkoivat käydä väljiksi. Viime viikkoina olen elellyt positiivista ongelmaa todeksi ostamalla pari numeroa pienempiä vaatteita ja pienentämällä sellaisia asuja, joita ei vielä raski heittää pois. Ja jaksan paremmin. Aloittaessani Cambridge-ohjelman joulukuussa 2019 painoa oli 79 kiloa. Olen käynyt kaikki 6 tasoa läpi ja nyt elokuussa 2020 on jäljellä 64 kiloa eli olen samassa painossa kuin joskus muinoin ennen lasten syntymää.
Enkä olisi ikinä uskonut, että tämä voisi olla mahdollista. Olen kiitollinen Cambridgelle ja Outi-valmentajalleni, joka on antanut selkeät ohjeet ja kannustanut juuri sopivasti, liikunnan suhteen ei koskaan ole tullut ylhäältä annettua patistusta: ”sinun pitää” vaan kysymys, ”miten olet ajatellut liikkua jatkossa?”
Kaikki ei sovi kaikille ja minun tarinani ei ole kaikkien tarina. Mutta kerron tarinani koska haluan kannustaa sinua, joka juuri nyt toteat, että nyt riittää. Lähde rohkeasti tälle matkalle. Minulla se onnistui. Miksi ei sinullakin? Sitä ei voi tietää ennen kuin kokeilee.
Onnea matkaan!
Kirjoitan nimettömänä koska työnantajani linjauksen mukaisesti en saa omalla nimelläni esiintyä minkään toiminimen, yhtiön tai yhtymän hyväksi, jos esiintymiseni saattaa antaa sille kilpailuetua muihin alan toimijoihin nähden.
____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Suuret kiitokset laihduttajalleni ylläolevan tarinan jakamisesta!!
Näin Valmentajan on ollut ilo seurata tämän laihduttajan matkaa ONNISTUJAKSI! Hän on ollut ahkera ruokapäiväkirjojen täyttäjä ja noudattanut Kymppi Pois ohjelmaa todella hyvin. Lopuksi kävimme vielä 6 tason läpi ja nyt tasapainoilu jatkuu eteenpäin ja serantakäyntejä ei unohdeta!!!
