Mansikan poiminta
Mansikan poiminta on itselle tuttua puuhaa, sillä vanhemmillani oli ennen mansikan viljelyä oli myyntiin asti, olin pellolla usein aamusta iltaan vanhempieni apuna. Viimeisten vuosien aikana kun viljelyä on ollut vain omiin tarpeisiin, niin itselle tulee vieläkin poimittua yleensä paljon mutta tänä vuonna oma pominta jäi vähäiseksi huonon sadon vuoksi.
Viimevuosien aikana sato on jäänyt normaalia heikommaksi mansikalle huonojen talvien takia, sillä lunta on ollut vähän. Vuonna 2017 oli pölyttäjiä vähän kukinta-aikana ja yhtenä yönä oli vähän hallaakin. 2018 oli kuivaa ja parhaimman kukinnan alkuvaiheessa oli hallayö, jolloin meillä paleltui paljon pääsadon kukkia. Paleltuneen kukan tunnistaa yleensä mustasta kukan keskustasta. Kuvassa huonosti pölyttynyt tai hallan vioittama ”nappipäinen” mansikka. Myös luteet voivat aiheuttaa nappipäisyyttä. Marjan koko jäi myös pieneksi, mutta ne pienet viimeiset marjat on yleensä makeimpia. Jos näitä ongelmia on jää mansikan poiminta-aikana sato pieneksi.
Vuonna 2017 vuonna oli ongelmana myös harmaahome, koska alkukesä oli sateista ja välillä lämmintä. Harmaahomeen itiöt iskevät helpommin mansikkaan kukan terälehtien kautta ja kun on lämmintä ja kosteaa alkaa itiöt kasvamaan. Jos hometta haluaisi torjua pitäisi ruiskuttaa kasvinsuojeluaineita kukinnan aikaan. Kasvuston ilmavana pitäminen auttaa myös. Vanhempieni nykyiset mansikan taimet on istutettu yhteen riviin, niin ilma liikkuu paremmin.
Alkavan homeen tunnistaa marjan kannan vierestä ruskeana pilkkuna joka myöhemmin laajenee ja pehmenee. Home voi alkaa myös muualtakin marjan pinnasta. Homeen saastuttama pinta pehmenee ja siihen kasvaa harmaata ”hometta”. Mikäli marjasta löytyy pienikin homesaastunata, sitä ei kannata pomia astiaan, sillä se saastuttaa kaikki astian marjat. Homeiset marjat kannattaa nakata ojaan tai kätävälle, jolloin ne eivät pilaa samassa puskassa olevia muita marjoja myöhemmin.
Itse pomin pakastemansikat aina kannattomina, koska laiskana ihmisenä en viitsi käyttää aikaa poiminnan jälkeen perkkaamiseen. Otan marjan kantoineen puskasta ja irroitan sen jälkeen kannan kynnellä tai veitsellä.
Mansikan poiminta kannattaa aloittaa aikaisin aamulla, sillä auringon lämmittäessä marja pehmenee eikä kestä esim. kuljetusta hyvin. Kun meillä oli myyntiin marjoja, huomasin että asiakkailla meni enemmän marjakiloja ämpäriin päivällä ja erityisesti helteellä poimittaessa. Myös kannattomina poimittaessa helteellä saattoi paino eroa olla reilusti yli kilokin, sillä astian pohjalla olevat voivat olla jo valmiiksi ”hilloa”.
Silloin kun poimin mansikat kannattomina säilön ne paloiteltuina, jolloin ne vievät pakateessa vähemmän tilaa. Kaadan mansikat isoon astiaan ja pilkon kaikki kerralla isolla veitsellä, jonka jälkeen laitan ne kauhalla pakastepurkkiin tai lusikalla pieneen minigrip pussiin. Muovipussissa marjat vievät vähemmän tilaa myös kuin purkeissa. koska säilön paljon marjoja pitää miettiä tilan käyttöä. Lisäksi pieniin miniminigrip pusseihin säilöttäessä saa pieniä annoksia eikä tarvitse sulattaa kerralla isoa määrää. Minipussiin menee sopivastin n. 100g, joka on hyvä kerta annos vaikkapa aamupuuroon. Silloin kun tarvitsen enemmän otan purkkiin säilöttyjä tai useamman pussin. Meillä syödään marjat yleensä hieman kohmeisina, jolloin ne on parhaimpia.
Joskus teemme mansikoista myös sosetta jos poimittavia marjoja on kerralla paljon. Sosemarjat voi kerätä kantoineen jolloin poiminta on paljon nopeampaa kun ei tarvitse irroittaa kantoja, sillä kannat eivät mene myllyn läpi vaan menevät erilleen. Tällä tavoin saa säilöttyä nopeasti suuren määrän mansikoita. Sosetta on helppo käyttää esim. puuron sekaan tai juoda nektariinin tapaan. Soseesta tulee myös hyvää tasaista hilloa, jossa ei ole ”sattumia”.
Marjojen ravintoarvoja löydät mm. Arktiset aromit sivuilta tai Finelistä
Marjatietoa löytyy myös Hedelmän- ja marjanviljelijöiden liiton sivuilta.
Seuraavassa myös blogijuttujani, jotka voivat myös kiinnostaa…