mennessä Outi Kolehmainen | heinä 9, 2016 | Teemat
Tämä juttu on siiretty vanhasta blogistani, mutta ei ole vielä muokattu uuteen paremmin näkyväksi.
Makaronilaatikkoa tehdään melkein jokaisessa lapsiperheessä. Siitä voi tehdä myös vähän terveellisemmän vaihtoehdon käyttämällä kokojyvämakaronia tai pastaa, soijarouhetta osaksi tai kokonaan jauhelihan tilalta ja lisäämällä joukkoon vihanneksia.
Meidän perheessä käytetään aina kokojyvä makaronia tai pastaa. Kaupoissa on nykyään hyvät valikoimat erilaisia kokojyvätuotteita. Kuvan molemmat tuotteet ovat täysjyvää, mutta kuvan makaroni sisältää 51% täysjyvää ja kuviopasta sisltää 100% täysjyvää. Tuotetta saa kutsua täsjyvätuotteeksi mikäli se sisältää täysjyvää vähintaan 50%. Kannattaa tutkia pakkausmerkintöjä tuotteista, niin voi tehdä vieläkin parempia valintoja. Ravitsemusuositusten mukaan käytettävistä viljatuotteista puolet tulisi olla täysjyväviljaa.

Ravitsemusuositusten mukaan punaista lihaa tulisi käyttää viikossa korkeintaan 500g. Punaisen lihan osuutta voi korvata kalalla, kanalla ja palkokasveilla esim. soijarouheella, jota saadaan soijapavusta. Kaupoista löytyy tummaa ja vaaleaa soijarouhetta. Kuvassa on tummaa soijarouhetta. Jos käyttää jauhelihaa kannattaa valita vähärasvaisempi tuote esim. 10%
Seuraavassa eilisen makaronilaatikon ohje, jonka määrät ovat noin määriä, sillä en yleensä mittaa aineksia tarkkaan…. Tämä ohje on omasta päästä.
300g täysjyvä kuviopastaa
200g naudan jauhelihaa 10%
1,5dl soijarouhetta
300g porkkanoita (pakastesta löytyneitä)
2 kananmunaa
3dl rasvatonta maitoa
valkopippuria
yrttisuolaa
Keitä kokojyvä pasta kypsäksi ja paista jauheliha pannulla. Lisää jauhelihan joukkoon soijerouhe ja ja vettä n. 2dl ja anna hautua 5-10min. Kuvan yläreunassa raaka soijarouhe ja alareunassa kypsennetty jauheliha/soijarouhe.
Laita pasta, jauheliha/soijarouhe ja porkkanat uunivuokaan. Sekoita munamaito sekä mausteet mausteet ja lisää ne vuokaan. Paista uunissa 180 asteessa n. 1,5h tai kunnes laatikko on kypsää.
Tarjoile valmis laatikko tuoreiden vihannesten kera. Tässä annoksessa on takuulla puolet kasviksia.
Lähteet:
SYÖ HYVÄÄ
Terveyttä ruuasta / Suomalaisten ravitsemussuositukset
mennessä Outi Kolehmainen | heinä 9, 2016 | Yleinen
Mielessä jälleen JUOKSU-UNELMIA…
Kuvassa olen loppusuoralla n. 10 v sitten tervamaratonilla ja silloin ajattelin että teen tämän uusiksi.
Kuvan otto hetkellä tunne oli mahtava; minä tein sen pystyin siihen ja jaksoin hyvin!!! Valmistautuminen oli mennyt nappiin ja n. 9kk aiemmin jaksoin juuri ja juuri ”juosta” kävelyvauhtia puolituntia ja nyt reilu 5h15min ja maraton läpi. Maratonin uusinta on edelleen yhtenä suurena unelmana elämässäni mutta toeutuuko se on vielä arvoitus????
Ensimmäisen maratonin jälkeen jatkoin juoksua ja tavoitteena oli juosta heti vuoden päästä uudestaan mutta aloin odottamaan tytärtäni. Sen jälkeen meni kolme vuotta, kun aloin olla jälleen maraton juoksukunnossa, loukkasin polveni. Polven kuntoutukseen menikin useampi vuosi ja kun jälleen aloin juoksemaan enemmän niksautin selkäni liukkaalla. Selkäni parannuttua kevät talvella alkoi isovarvas oireilemaan. Tällä hetkellä varvas on lähes kunnossa joten on aika taas miettiä unelmia ja tavoitteita unelmien toteuttamiseksi.
Viime vuosien aikana olen kuitenkin ongelmista huolimatta kävellyt ja välillä vähän juossutkin mutta harjoittelu ei ole ollut tavoitteellista eivätkä säännöllistä. Kipeän varpaan takia olen pitänyt täysin lepoa vain pari viikon pätkää. Nyt kevään ja alkukesän aikana olen kävellyt enimmäkseen poluilla ja metsässä sekä juossut pieniä muutaman minuutin pätkiä varpaan kestäessä.
Nyt heinäkuun alusta olen alkanut miettiä tavoitteitani uusiksi. Ensimmäisenä tavoitteena on testata kestääkö varvas säännöllistä lyhyttä juoksua. Juoksu määrää lisään hitaasti muutamasta minuutista ylöspäin ja viikon juoksukertoja on aluksi 2-3krt. Vaikka tekisi mieli juosta enemmän, yritän pysyä asettamissani rajoissa. Palauttavaa kävelyä voi olla vaikka jokapäivä. Alustava harjoitusohjelma elokuun puoleen väliin on tekeillä. Laitan sen tänne blogiini erillisenä juttuna ja kirjaan sinne miten se toteutuu.
Mikäli paikat kestää ja pystyn juoksemaan, menen elokuun lopulla ODL:n juoksuklinikalle juoksumattotestiin, jolloin saan tarkat sykerajat harjoittelulleni ja pyydän sieltä myös ohjelman ja seurannan. Ensimmäisen maratonin juoksin aikanaan ODL:n juoksukoulun ohjelmalla ja muutenkin olen perehtynyt juoksuharjoitteluun paljon. Tiedän miten pitäisi harjoitella mutta kun toinen tekee ohjelman ja hänelle pitää palauttaa toteutunut ohjelma, niin harjoittelu tulee paremmin tehtyä. Sama pätee painonpudotuksessa, kun käy seurannassa toisen luona, syntyy paremmin tuloksia kuin itsekseen tehden..
Jos suunnitelmat onnistuvat seuraava tavoite on juosta ennen joulua 10km ja keväällä puolimaraton. En yritä kokonaiselle, vaikka aikanaan ennen maraton harjoittelua juoksukuntoni oli lähes sama tähän aikaa kesästä kuin nyt. Nyt on tullut ikää kymmenen vuotta lisää ja paikat eivät kestä niin hyvin kuin ennen. Paino on tällä hetkellä melkein sama kuin silloinkin. Oman vyönkiristysprojektikin on vielä kesken, joten paino pitäisi syksyllä olla vielä matalampi.
Omat haasteensa harjoitteluun antavat vielä oman Cambridge valmentajan työni, taksin työvuorot ja etenkin yötuurien yhteensovittaminen, sillä väsyneenä ei kannata harjoitella. Maijalle pitää jäädä myös aikaa. Hänen kanssaan voimme käydä yhdessäkin lenkillä minä kävellen tai juosten ja Maija pyöräilen, mutta hän ei halua lähteä tällä hetkellä metsäpoluille, vaan ainoastaan pyörätielle. Itse en mielellään lenkkeile kovalla alustalla, sillä jalat joutuvat kovemmalle rasitukselle varsinkin juostessa.
Unelmoida saa mutta lyhyemmätkin juoksumatkat kelpaavat, jos vain pystyn juoksemaan jälleen. Pienin askelin tässäkin asiassa eteen päin ja voihan se maratonkin vielä onnistua mutta ei vielä vuoden päästä….
mennessä Outi Kolehmainen | heinä 3, 2016 | Yleinen
Mansikat alkavat pikkuhiljaa kypsymään vanhempieni pellolla. Alussa joudutaan aina ”tappelemaan” räkättirastaiden kanssa, kuka saa syödä ensimmäiset mansikat. Aikoinaan kun aloimme viljelemään mansikkaa teimme pellolle oikeita ”variksenpelättimiä” ja laitoimme kaikenlaisia heiluvia ja kiiltäviä muoveja tolppiin yms. Joinain vuosina soitimme pelolla radiota yötä päivää että räkätit eivät söisi mansikoita. Kävimme myös itse kiertelemässä pelloilla ja säikyttelemässä räkättejä ennenkuin varsinainen poiminta alkoi. Kun viljelypinta-alat kasvoivat, emme enään pelotelleet räkättejä vaan, räkätit häipyivät pelloilta, kun poimijat alkoivat siellä kiikkua enemmän ja viljelypinta-ala oli niin suuri etteivät linnut ehtineet syödä kaikkia.
Nyt kun viljelyä on vain enään omiin tarpeisiin ja pinta-alat pienempiä, emme halua ”antaa” marjoja räkäteille. Räkättejä voi torjua monella tavalla. Muutamia vuosia sitten maalasimme kiviä kirkkaan punaisiksi, joita laitamme mansikkapenkkeihin, jolloin linnut luulevat niitä kypsiksi mansikoiksi ja käyvät niitä nokkimassa. Kun linnut huomaavat etteivät ne ole syötäviä, niin ne jättävät osan oikeistakin marjoista maistamatta. Samoja kivejä on tänäkin vuonna jälleen pellolla.
Maalattuja kiviä kannattaa kokeilla, meillä ainakin toimii. Muita hyviä keinoja ovat mm. lelukäärmeiden roikkumaan laitto seipääseen. Cd-levyjä tai peilejä kannattaa myös kokeilla. Tällä hetkellä kypsyviä marjoja on vielä niin vähän, että pellolle ei ole viety muita kuin punaisia kiviä.
Päivitys juttuun 9.7.2016. Käärmeet ilmestyivät pellolle…
mennessä Outi Kolehmainen | kesä 26, 2016 | Teemat
Juhannus päivän aamu oli pilvinen mutta lämmin ja linnut lauleli kun lähdin savusaunalle.
Meillä lämmitetään perinteisesti savusauna aina juhannusaattona, mutta tänä vuonna siirsimme lämmityksen juhannuspäivälle, koska taksilla oli aattona päivä ja yövuro.
Sateen ropistessa, tuli hyvin hyötyliikuntaa, kun puiden lisäysten välillä kulin rinettä ylös alas ja välillä kävin sisällä tekemässä kotihommia.
Löysin äkäisiä kavereita puiden alta.
Melkein joka juhannus leivon sämpylöitä, joita voidaan syödä grillusta odotellessa, jos on nälkä. Pitihän niitä leipoa sitten tänä juhannuksenakin vaikka oli pyhäpäivä. Kun leivon sämpylöitä, niin niistä tulee joka kerta erilaisia, sillä laitan niihin mitä milloinkin sen mukaan mitä jauhoja tai ryynejä kaapista löytyy.
Seuraavassa ainekset mitä tällä kertaa laitoin:
# n. 2 l maitoa ja vettä puoliksi
# 1tl sokeria
# vähän suolaa
# 3 pussia kuivahiivaa
# n. 5dl Nalle neljänviljan puurohiutaleita
# 1dl kaura mannasuurimoita
# vähän kolmen viljan sämpyläjauhoja
Sekoitin ainekset keskenään ja jätin keskeneräisen taikinan turpoamaan ja kävin lisäämässä puita saunaan…
Kun taikina oli turvonnut lisäsin loput sämpyläjauhot ja jätin taikinan löysäksi (kuvassa) ja lisäsin vielä # 2rkl rypsiöljyä
Jätän aina taikinan löysäksi ja lisään leivonta vaiheessa sen verran jauhoja että pystyy juuri ja juuri leipomaan. Nostatin taikinaa 1/2 tuntia ja leivoin sämpylät. Annoin nousta n. 15 min ja paistoin n. 200 asteessa. Tämä ohje oli minun omasta päästä joten saa kokeilla kuka haluaa omalla vastuulla…
Oli tarkoitus ottaa sämpylöistä kuva mutta unohdin ja illalla kun muistin oli kipon pohjalla jäljellä vain muruset.
Pentti oli yön töissä, mutta nousi ylös puolen päivän jälkeen ja jatkoi saunan lämmityksen loppuun, niin minä sain valmistella illan grillitarjottavat loppuun.
Vieraita tuli iltapäivällä ja itse lähdin ulkoiluttamaan taksia välillä. Toiset aloittelivat saunomisen sillä välillä ja perinteisesti miehet menee ensin saunaan ottamaan ne ”kovemmat löylyt” ja me naiset saadaan sitten ne paremmat löylyt. Isä oli tehnyt jälleen saunavihdat juhannussaunaan.
Saunomisen lomassa voi istuskella ulkona hyttysten seurassa, kuunella linnunlaulua ja veden kohinaa..mikä onkaan hienonpaa…
Kun tulin kotiin Pentti oli viritellyt grillin ja päästiin grillailemaan grillivartaita. Gillivarrasainekset olin laittanut päivällä valmiiksi jääkaappiin astioihin.
Tarjolla oli kanaa, possunfilettä, erilaisia nakkeja, halloum juustoa, pieniä keitettyjä perunoita, sieniä, sipulia, minitomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa, paprikaa, ananasta yms. Lihat kannattaa laittaa pieniksi paloiksi, jotta ne kypsyvät nopeammin. Lihanpaloja voi myös esi kypsentää parillalla ennen tikkuihin laittoa, jolloin ne ovat kypsyvät vartaissa yhtä nopeaa kuin vihannekset, eivätkä vihannekset kypsy liikaa.
Jokainen sai tehdä itselleen mieleiset vartaat ja erilaisia oli niin paljon kuin oli grillaajia…
Lapsetkin saivat tehdä omansa… ja nämä taisivat olla heidän mielestään parhaimmat..
Grillauksessa meni lähes pari tuntia. Onneksi kaasua oli täysi pullo, niin ei loppunut kesken.
Vatsat tulivat kaikilla täyteen ja välillä osa kävi hyppimässä, jotta tilaa tulisi lisää…ja osa saunoi välillä.
Parhaimmillaan autoja oli pihatäynnä, mutta illalla yhteentoista mennessä talo hiljeni ja yhdet vieraat jäivät takapihalle telttailemaan.
Tänään toisena juhannuspäivänä nousin ennen kahdeksaa ylös. Muu porukka jatkoi uniaan ja keitin kaura mannapuuroa ja kahvia valmiiksi odottamaan, jonka jälkeen lähdin taksiin aikaani kuluttelemaan. Hiljainen päivä, joten täällä on ollut aikaa tehdä tätäkin blogitekstiä… Tällainen juhannus tällä kertaa meillä….
mennessä Outi Kolehmainen | kesä 24, 2016 | Yleinen
Maanantai aamun lenkki juhannusviikolla.
Ajattelin käydä pienen kevyen aamulenkin kävelemällä tuttuja polkuja pitkin, koska metsässä oli märkää monen päivän sateiden jälkeen. Lähdin kotoa tuttua viidakkopolkua pitkin, josta pääsee hyvin lähimetsään.
Kuvassa ”viidakkopolku” (Maijan keksimä nimi)
Matkalla reittisuunnitelma muutuikin ja päätin kiertää polulle, jota en ollut tänä vuonna liikkunut ollenkaan. Maisematkin olivat vähän muuttuneet, kun reitille oli kaivettu kevään aikana jotakin linjaa. Jouduin katselemaan minne oikea reitti menee, mutta löytyihän polun pää vielä.
Kun oli satanut reippaasti monta päivää oli polkujen ojat täynnä vettä, jouduin hyppäämään metsän puolelle ja hakemaan parempia ojan ylityspaikkoja. Ylityspaikat löytyivät kunnon ryteiköistä. Samalla sainkin vähän erilaisen lenkin. Ryteikössä sain tasapaino- ja liikkuvuusharjoittelua sekä sykekin nousi hyvin.

Matkanvarrelta löytyi mesimarjan kukkia, joten silmänruokaakin oli…
Ojien ylitysten jälkeen en malttanut palatakkaan poluille, vaan käveleskelin pitkin metsiä ja ryteikköjä kotia kohti, välillä hypin puiden runkojen yli tasajalkaa yms. ja putosinpa kunnon vesikuoppaankin polvia myöten.
Lenkille lähtiessä en ollut varautunut poikkeamaan polulta märkään metsään, joten vaatetus ei ollut ihan sopiva. Verkkarit oli paksut ja loppumatkasta tuntui etteivät ne pysy jalassa, kun painoivat niin paljon. Jalassa olisi pitänyt olla myös urheilusukat, jotka eivät kerää lenkkareihin niin paljoa vettä kuin tavalliset puuvilla sukat.
Iloista mieltä sain sitten senkin edestä ja lenkistä tuli tehokas monipuolinen treeni ja puolen tunnin sijaan meni reilu tunti.
Outi